Sienien ja lahopuun määrät ovat hyviä mittareita metsän monimuotoisuudelle. Pakurin viljely vahvistaa näitä molempia. Ensinnäkin pakurin viljely tuo metsään heti lisää sieniä ja lisää siten suoraan monimuotoisuutta.
Viljelyn myötä ympättyjen puiden kasvu hidastuu ja lopulta ne alkavat lahota. Viljelyn jälkeen suositellaankin, että puut jätetään metsään. Näin metsään saadaan paljon lahopuuta varsin lyhyessä ajassa. Edellytykset monimuotoisuuden nopealle lisääntymiselle ovat erinomaiset.
Hiilivaraston muutos on yksi keino seurata metsän ilmastovaikutuksia. Pakuriviljelmä perustetaan usein puihin, jotka muuten harvennettaisiin. Jättämällä puut harventamatta saadaan aikaan myönteinen ilmastovaikutus hiilivaraston säilyessä metsässä pidempään.
Esimerkiksi jos harvennus tehtäisiin tulevan viiden vuoden aikana, säilyttää pakurin viljely puiden hiilivaraston 10-15 vuotta tätä pidempään. Kokonaan hiilivarasto ei tyhjene senkään jälkeen, kun puut ovat lahonneet, vaan varastosta on jäljellä n. 25 % vielä sadan vuoden päästäkin. Sen jälkeen hiili ei enää vapaudu.